Girls stuff!

Ekaluokkalainen sai oman kauneusnurkkansa! Ihan muuttui koko huone vähän isomman tytön huoneeksi, pelkällä palmun ja componibilin siirrolla. Tässä on nyt hyvä kouluun lähtiessä harjailla suortuvat ja sipaista pimpulat ja pampulat hiuksiin. Kummilta saatiin kevyesti sävyä antavaa huulirasvaa, ja tämäkin aarre kätkeytyy kivasti componibilin lokeroihin. Happy lights valot uusiutuivat persikan ja kullan sävyisillä palloilla. Pallot ovatkin tuliaisia Rauman reissulta! M sai valita kouluvaatteita ja viimein taipui tää äippä disney kuvalliseen paitaan. Minä kun oon yrittäny pitää ne out of stock ;) Eihän se tietty mun päällä komeile ja toivettahan on kuunneltava, taivutteluni eivät menneet enää läpi!

Mut eikös olekin aika herkku nurkkaus?

Minttu

Pst. Isojen tyttöjen sänkykin kotiutui eilen ja herätti tyttösen itsestään klo 6.00 tänään. Kummaa taikaa, vai liekköhän syy ollu ekassa koulupäivän aamussa ;)

Haikeutta ilmassa

Loma on tältä kesältä pidetty ja arki alkaa viimein meidänkin perheessä. Esikoinen aloittaa ensimmäisen luokan ja pientä haikeutta on tällä äidillä ilmassa. Kyyneleet herkällä herkässä!

Vasta eilen hän oli pieni nyytti sylissä.

Nyt hän on koululainen.

Vasta eilen hän oli maailman ihanin vauva.

Nyt häntä arvioidaan ja häneltä odotetaan tuloksia.

En voi enää seurata häntä kaikkialle minne hän menee, 

vaikka haluaisin.

Vain sydämeni kulkee hänen mukanaan.

Anna lapselleni rohkeutta ja voimaa.

Anna hänelle uteliaisuutta ja onnistumisen iloa.

Anna hänen löytää ystäviä ja ymmärrystä.

Suojele ja siunaa häntä.

 Oman pensaan valkoiset mansikat on maiskuteltu. Siunaus koulutielle saatu. Koulutarvikkeet hankittu ja huippumuotiin päädytty ;) Siinäpä ne tärkeimmät tänään, aamulla astutaan koulutielle.

Minttu

Aina jää vähän ikävä

Mukava mökkiviikonloppu on takana päin ja nyt katseet suunnattu tulevaan. Vähän jäi sukulaisia ikävä, kun välimatkat ovat pitkiä ja tietää että seuraavaan näkemiseen on pitkä aika. No, tällä jaksaa taas vähän aikaa ja täytyy ottaa auto alle kun alkaa ikävän tunteet pahemmin kiristää.

Melkoisessa tunteiden vuoristoradassa täällä muutenkin mennään. Koululainen on saanut leikkiä koko kesän ilman huolen häivää, mutta nyt olisi pikkuhiljaa otettava askelia kohti isomman tytön saappaita ja vastuuta tulevan arjen asioista. Minua jännittää ja pelottaa eniten tuleva koulumatka ja vilkkaasti liikennöidyn tien ylitys yksin, huolestuttaa kuinka aamutoimet tulevat sujumaan yksin kotona. 

Toisaalta yritän olla rauhallinen ja luottavainen, onhan kaikkien muidenkin lapset pärjänneet ja varmasti jokaisen vanhemman mielessä ja tunteissa on myllertänyt nämä samat asiat. Voi kun voisin olla mukana saattamassa kouluun ja vastaanottamassa koulupäivän päätteeksi. Kuulla kuulumiset heti, istua yhdessä kaakaolle ja tarjota tuoretta pullaa välipalaksi niin kuin omassa lapsuudessa äitini teki. Tilanne on kuitenkin toinen ja minun mielessäni vain pyörii kysymykset: "Olenkohan varmasti muistanut kertoa kaiken?" "Olenko antanut kaiken tarvittavan?" "Pärjäätkö?"

Eilen käytiin kirkossa koululaisten siunauksessa, tänään hankittiin uusi penaali ja niitä supersöpöjä (ja tärkeitä) kyniä ja pyyhkäreitä. Nyt lähdetään harjoittelemaan koulumatkan kävelyä. Kyllä hän pärjää, uskon niin <3 Omatoiminen ja vastuuntuntoinen tyttö, reipas ja rohkea kun sitä tarvitaan. Olen  tarkoituksella antanut kesän hänen olla ajattelematta ja suuremmin valmistautumatta tulevaan. Nyt otetaan arkea palasina haltuun, torstaina todellisuus tavataan!

Minttu

Yksityiskohtia keittiössä

Kesäloman viimeistä viikonloppua viedään. Omassa keittiössä ei viikonloppuun ole tapahtunut mitään, sillä minä olen saanut viettää viimeisen viikonloppuni valmiissa pöydässä. Ja kyllä vain on rentouttavaa, kun ei tarvitse miettiä mitä ruokaa laitettaisiin. Ruoanlaitosta ja leipomisesta kylläkin tykkään, mutta tahtoisin aina visioida jotain uutta. Tutut ja turvalliset reseptit tekevät tästä puuhasta puuduttavaa ja liian arkista. Hohto häviää nopeasti ja mieluummin pyörittelen keittiön yksityiskohtia paikoilleen, istun ja ihastelen aikaansaannoksia. Nopeasti makaronilaatikko uuniin ja salaatti kulhoon, tiskit pois silmistä ja oleilu keittiössä voi alkaa. Väitänpä keittiön olevan meillä paikka, jossa oleillaan eniten. Ei kylläkään tekemässä ruokaa, vaan seurustelemassa, lukemassa lehtiä, surffailemassa koneella tai piirrustelu ja askartelu puuhissa. Kaikki tapahtuu keittiössä! Keittiöön on tullut kesän reissuilta jotain uutta ja tältäkin viikonlopulta on mukana kivaa viemistä keittiöön, tällä  kertaa ne ovaktin maukkaita reseptejä ;) Kiitos S! 

Minttu

Kälviällä käynti entisaikaan

Kokkolasta n. 10km Kalajoelle päin sijaitsee Toivosen eläinpuisto ja talonpojanmuseo. Eläiminä lähinnä entisajan (ja tämänkin päivän) kotieläimiä, mutta enemmänkin tuo museon puoli teki meihin ja lapsiin suuren vaikutuksen. Ensimmäinen museo, jossa oikeasti uskalsi rennosti kulkea lasten kanssa. Joka paikkaan pääsi siälle ja lapset sai vähän sormituntumaakin esineisiin ottaa. Meidän lapset olivat aivan liekeissä, upeinta mitä koko lomalla saivat kokea, kuulema ;)

Museoalueella on yli viisikymmentä erillästä rakennusta ja nähtävää ja koettavaa niin paljon että oikeasti tuntui kuin olisi hypännyt entisaikaan, viime vuosisadan maalaiskylän menoon mukaan. Jokainen rakennus oli sisältä kalustettu ja sisustettu niin kuin ne olisivat täydessä toiminnassaan edelleen. Lapset hyppäsivät mielikuvituksissaan kerrasta tuolle ajalle ja voitte uskoa kuinka leikki lähti heti elämään tuossa kylässä. Jotenkin tuntui heitä katsellessa, kuin olisivat eläneet hetken jossain satumaassa. Monesti jälkeen päin ovat kyselleet, että oliko ennen ihan oikeasti asiat niin kuin siellä museossa. Miss M miettikin: "Minä niin olisin halunnut elää silloin!" Ihan hygienisimmistä ja puhtaimmasta päästä tämä paikka ei ollut, mutta tällä kertaa lasten riemu sai äiti-ihmisen "relaamaan" ja jättämään omat nipotukset toisarvoisiksi. Toivosen puistolla on mielestäni aika mukava tarinakin takanaan.

Sellainen paikka ansaitsi esittelynsä tällä kertaa!

Minttu