Toissakesänä sisustuksen koodin alennusmyynneistä ostamani Muuton tuoli parkkeerasi viimein sille paikalleen johon sen olin hankkinutkin. Valkoiset Ikean juniorituolit sain myytyä ja isonpojan tuoli otettiin käyttöön. Minä vieroksun punaista, niin vaatteissa, sisustuksessa kuin kukkaksissakin. Punainen ei vain jostain syystä ole yhtään minua. Tiedän että punainen pukee molempia lapsiani, erityisesti nuorempaa ja silti punaisen vaatteen kaupassa korvaa heti toinen väri, jos sitä vain on saatavilla.
Pariin otteeseen olen ihmetellyt kuinka rohkenin sitten tämän punaisen tuolin hankkimaan? Tuleeko sinulle koskaan huonekalujen kanssa tunne ettei jotain vain voi erottaa toisistaan? Kuin ne olisivat luotu kulkemaan yhtämatkaa? Minulle tulee ja näiden tuolien kohdalla muistan painiskelleeni tuon tunteen kanssa. Aluksi olin ottamassa vain vaaleansinistä neidille koulupöydän ääreen, mutta tuntui väärältä jättää punainen yksin orpona odottamaan ostajaansa. Joskus minulla saattaa jäädä jokin ostamatta siksi etten voi ottaa kahta ja koen etten voi erottaa valjakkoa toisistaan. Liian tunteellista? Vähän aikaa sitten möin lasten sängyt ja ostajaksi päädyin valitsemaan sellaisen henkilön joka ottaa molemmat sängyt samaan kotiin vaikka olisin saanut myytyä sängyt nopeammin erikseen tai ehken hankkinut muutaman kympin enemmän. Näitä tärkeämpää oli tunne ja sen kuunteleminen. Nyt punaista pilkkua huoneessa katsellessa, voin todeta sen piristävän kummasti ja olevani tyytyväinen hankintaani. Ja pilkahteleehan sitä punaista pienesti huoneessa muuallakin.
Minttu
Hyvältä näyttää punainen tuoli! Miekään en oikein osaa punaista käyttää, ei ole mun väri.. jotain toista väriä sitten :).
VastaaPoistaNiin vaan olen punaisen tuolin omistaja, vaikken väristä niin pidäkkään ;) Tuolista kylläkin ihan hurjasti!
PoistaRaikas punainen, etenkin noin pieninä pilkahduksina! Vaikka en kyllä sitä osaisi itsekään käyttää. M:lle se sopii kyllä tosi hyvin!
VastaaPoistaKyllä tää tänne huoneeseen menee tosi kivasti minunkin mielestä!
PoistaIhanan pirteä. Mulla taas punainen on kulkenut aina mukana sisustuksessa ja tuntuu omalta (kodin perintönä).
VastaaPoistaOlen monesti pohtinut miksi en pidä punaisesta, enkä osaa sanoa. En ole edes saanut siihen mitään yliannostusta koskaan, se varmaan vaan on liian voimakas minulle.
PoistaNätti tuoli! Itse tykkään punaisesta talvella, tuo energiaa ja on pirteä.
VastaaPoistaHyvältä näyttää!
Mulle punainen on miltei kuin punainen vaate ;) Pirteä ja energinen joo, mutta jotenkin liian voimakas ja hallitseva. Tää tuoli on nyt sympaattoisella muodollaan poikkeus ;)
PoistaHauska katella että joku usklataa käyttää nykyään ihan kirkasta väriä murrettujen sijasta. Kivannäköinen, ite en kuitenkaan osais käyttää :) Mistä olet tuon kauniin korkkitaulun hankkinut?
VastaaPoistaTää taitaakin olla kodin ainut kirkkaus ;) Tykkään kyllä itsekin. Taulu on itse tehty ja se on osb-levyä, eli sellaista lastulevyä jota saa ihan rautakaupoista.
Poistaok, kiitos :)
Poista