Me tytöt kahdestaan

Tuntuu että nämä illat yhdessä ovat ihan liian lyhyitä. Ruuanlaitto, syöminen, hetki omia leikkejä ja taas ollaan iltapalalla. Mitenhän pitkään vielä yritän saada tehdyksi tuossa muutamassa tunnissa sen kaiken mikä ollaan ennen tehty kokonaisessa päivässä. Tänään kävimme "tyttöjen" kesken ulkoiluttamassa perheen karvaisinta, kuinka paljon tärkeitä pieniä hetkiä mahtui tuohon yhteiseen kävelyyn. "Äiti, miksi uimarannalla on nuo pienet talot?" "Äiti, miksi pylly ei saa näkyä siellä?" "Äiti, missä maassa on aina talvi?" "Äiti, miksi nokkonen ei pistä lehden keskeltä?" "Äiti, miksi koirat voi olla yksin päivät?" Kysymysten tulva oli loputon. Parhaani vastasin ja paljon jäi vielä mietittävää ja kysyttävää. Ensi kerran sitten. Loppumatka suunniteltiin kuukauden päästä tulevia viisi-vee synttäreitä ;) Iso-Pieni talutti koko matkan koiruutta ja tärkeänä tuumi, että: "Koululaisena voin kävellä tämän reitin ihan yksin!"

Ja taasen täytyy todeta, että kyllä meillä on kauniit kotipolut!

Minttu