Lauantaiaamut ovat ihan parhaita, kiireettömät, aikatauluttomat sellaiset. Minä olen ehdotomasti pitkien aamujen ystävä, harvoin olen aikaisin liikenteessä. Toki niitäkin kertoja löytyy, kun löydän itseni menossa jo ennen kello yhdeksää. Ja silloin nautin siitä ihmeellisyyden tunteesta että olen saanut sen itsestäni aikaiseksi. Tähän lauantaihin sai herätä auringon paistaessa verhojen lomasta makuuhuoneeseen sisään, käyttäen aikaa pedin petaamiseen ja fiilistelyyn tuuletetun raikkaassa huoneessa. Fiilistely saikin aikaan sen, että taidan kipaista nyt maalikauppaan ja ottaa itsestäni otteen tuon makuuhuoneen vaatekaapin maaluksessa. Kohta on taas vuosi kulunut vain suunnitellessa maalaukseen ryhtymistä, mutta nyt minä toteutan sen! Lopputuloksesta saatte kuulla siis pian ja tähän vaaleuteen taitaa tulla tummuutta ja syvyyttä maalauksen myötä. Saa nähdä!
Minttu
Kauniita kuvia makkarista. <3
VastaaPoistaVaikka pidänkin itseäni aika tehokkaana ihmisenä niin RAKASTAN hitaita aamuja. Tänään sain nauttia sellaisesta ja vieläpä hyvässä seurassa, kun kaveri oli yökylässä. Hyvä aamiainen rauhallisesti rupatellessa, iso peukku sille!
Täällä jäi tänä aamuna hidas aamu välistä, kun herätyskello soi ennen aikojaan ja lapsenlikka soitti ovisummeria jo puoli yhdeksän jälkeen. "Vuoret" kutsuivat! Mutta Huomenna, oi huomenna, herään vasta sitten, kun silmät aukeavat (hannaismi :). Kaunis minnamainen makkari! Ja instan puolella näytti maalauspuuhatkin etenevän! Lopputulosta odotellen!
VastaaPoistaKaunis makuuhuone, oon edelleen kovin ihastunut tuohon kirpparilta löytyneeseen lamppuun! <3 Jänskä nähdä, mitä kivaa oot keksinyt vaatekaapille, postausta siitä odotellen siis. ;)
VastaaPoista