22.2.2015

Elämä on.....

....elämä on outoa, hiljaista, epänormaalia, tyhjää.... silloin kun lapset ovat poissa kotoa. Meillä lapset ovat jokatoisen viikonlopun isänsä luona ja täytyy sanoa etten varmaan totu siihen koskaan. Vaikka meillä tämä järjestely on ollutkin jo kauan. Silloin aluksi kun asuin yksin, en voinut edes jäädä kotiin, aina oli liikuttava ja lennettävä johonkin suuntaan. Pakoon tyhjää ja hiljaista kotia, pakoon ajatuksia ja tunteiden käsittelyä. Vaikka toisaalta en olisi kaivannut mitään muuta kuin lepoa, omaa aikaa ja aikaa käsitellä elämänsä asioita. Kun elämä pikkuhiljaa normalisoitu, aloin jopa viihtyä kotona lähtemättä mihinkään mutta aina se vain tuntui tyhjälle ja oudolle, siis edelleen. Vaikkakin meillä on alusta asti hoitunut kaikki todella hyvin, voin luottaa että kaikki hoituu täydellisesti vaikken ole paikalla ja lasten elämä on hyvinkin tasapainoista. Silti se vaan ei tunnu samalle kuin he menisivät vaikka mummilaan yökylään. Enkä osaa sanoa miksi, varmaan kun en pääse vaikka kesken yökyläilyn ikävänpuuskassani hyppäämään tuhisijoiden viereen.

Toisaalta olemme etuoikeutettuja omaan aikaan vaikka lapset ovat vielä pieniä. Suurin osa ystävistämme elää pienilapsiarkea myös ja tuntuu aina ihan väärälle että itselläni on aikaa omille jutuille kaksi kertaa kuussa. Saamme järjesteltyä reissuja, käytyä kahdestaan syömässä tai elokuvissa, ottaa extemporelähtöjä keikoille, nukkua niinä parina aamuna kahdessa viikossa pitkään, syödä aamupalaa pitkän kaavan mukaan, siivota vaikka musat kaakossa ja niin edelleen. Silti melkeinpä joka kerta mietin, ettei tämä ole normaalia. Vaikka toki osaan jo nauttiakin näistä hetkistä. Meillä ei nimittäin lapset ole koskaan sitten missään muualla yöhoidossa, mitä nyt joskus kaverin luona yökylässä viidenkymmenen metrin päässä ;) Tiedän että loppujenlopuksi nämäkin viikonloput tekevät minulle äitinä todella hyvää. Akut on ladattu ja otsa ei yhtään niin kireenä kun on saanut omaa aikaa.

Parit räpsyt otin viikonlopun harmaudessa Miss  M:n huoneesta. Tuo kuva on yksi minun suosikkini, otettu äitienpäivänä ja ensimmäisiä järkkäri räpsyjäni. Kuvaan valitettavasti vähän heijastaa vastakkaisella seinällä oleva taidekoululaisen taideteos. Viikonlopun tuotoksia on myös pikku-pikku viirinauha, joka sai heti saajan sen nähdessään sanat: "WAU, Äiti!" No ei kait ihan nyt niin WAU ;) No minulla nyt vain oli aikaa tällaiselle pienelle sipistelylle!



Sängyssä oleva E Tyyny on myös käsialaani ja tehty jo silloin kun M oli mahassa ja hänestä piti tulla E ;) Tykkään tuosta tyynystä ja siksipä se on saanut nämä seitsemän vuotta kulkea mukana ;)


Pst. Ei mun pitänyt ihan näin syvällisiä, mut se nyt vaan tuli ;) Huippista tulevaa viikkoa kaikille. Minä käyn vielä suukottelemassa tuhisijani ja hyppään untenmaille.

Minttu

6 kommenttia:

  1. Mun neiti on kans -08 ja keskimmänen -10 :) ei tuohon tilanteeseen varmaan koskaan totu, mutta onneksi ei ole syytä huoleen kun lapsilla on hyvä olla. Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin lapsien hvyä olo onkin se tärkein! Meillä on Laura jännät paikat molemmilla ensivuonna esillä kun Tytskyt lähtee kouluun! Ihanaa alkavaa vikkoa teille, ensi viikko onkin täällä lomaa!

      Poista
  2. Tuttuja ajatuksia täälläkin, mutta lämpimästi kehoitan nauttimaan tuosta omasta/parisuhdeajasta ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa. Meillä on nyt 11 vuoden jälkeen uuden opettelu edessä, kun isä katkaisi lapsiin välit kokonaan. Pakko myöntää, että olen hieman katkera siitä ettei toisella vanhemmalla ole minkäänlaista vastuuta omista lapsistaan, mutta ajatus siitä, että lapsille on ehdottomasti parempi näin, saa minutkin jaksamaan paremmin. Ja onneksi nuo meidän teinit pärjää jo yksinkin kotona mainiosti, vanhin jopa yön yli. Saadaan mekin sitten vähän sitä parisuhteen laatuaikaa :)

    Aurinkoista uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, opettelen nauttimaan vielä hitusen enempi ja osaan mä onneksi välistä nauttiakin. Toisaalta kun ystävillä on pienet lapset niin tuntuu ettei ketään halua häiritä ja kysellä, kun tietää kuin vaikeaa on saada lastenhoitoapuja. Tärkeintä näissä on ajatella miten asiat menis parhaiten lastenkannalta, ja eniten siinä menettää se aikuinen joka ei ole lapsilleen saatavilla. Eihän ne aina tietty niin mutkattomia nää asiat oo. Kiva kun jätit kommentin, tulenpas vastavierailulle! Ihanaa alkavaa viikkoa teille! Aurinko ei täällä itäisessä Suomessa ole paljon viikkoon näyttäytynytkään! Jo olis aika ;)

      Poista
  3. Tuo varmasti vaatii totuttelua ja tuskin koskaan onnistuu ihan täysin, mutta kehotan nyt minäkin koittamaan nauttia pakollisista lapsivapaista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautitaan niin hyvin kuin pystytään! Kiitos Jenni <3

      Poista

Kiitos kun moikkasit!