Viikonlopun metsäretkeltä

Kuvakurkkaus viikonloppuumme! Olimme vaunulla aivan Suomen itärajan tuntumassa ja voi huokaus, kuinka moninainen luonto voi jo vuorokaudessa olla. Yöllä lämpömittari laski pakkasen puolelle ja päivällä mittariin nousi yli kaksikymmentä lämpöastetta. Molempina iltoina aurinko laski maalaten taivaan punaiseksi ja aamulla noustessaan takaisin taivaalle lämmittämään, loihti kylmän ilman kanssa upean sumuiset maisemat. Yön jälkeen ilman kosteusprosentti oli miltei sata, puiden lehdiltä tippui vesipisarat ja hämähäkin seitit piirtyivät metsän kasvillisuuden seasta kuin pienet taideteokset.

Lapset touhusivat ulkona aamusta iltaan. He keksivät suunnistuspelin, jossa jättivät kepin jokaisen kannon päälle kulkureitinsä merkiksi. Juoksivat metsässä kuin kokeneemmat suunnistajat kuunaan ja suorittivat rastejaan. Välillä leikkivät pikkueläimillään ja rakensivat heille omaa metsäleiriään. Miss M kävi metsämiehenkin mukana metsällä ja kuvasi kokemuksiaan tarkasti puhelimeensa taltioiden. Voitte kuvitella millaisen hypetyksen karhun jälkien löytäminen sai neidissä aikaan ;) Me tehtiin majaa ja kokkailtiin leikkiruokia. Välillä skypeteltiin ystävälle Walesiin ja leikittiin padin edessä, tekniikkaa apuna käyttäen. Me keskellä ei mitään ja he miljoonakaupungin ytimessä ;) On se ihmeellistä ja äärettömän suloista! Puolukoiden poiminta jäi aika vähäiseksi, kun totesin pakkasemme olevan vielä puolillaan viime vuoden puolukoita. Minä keskityin touhuamaan lasten kanssa ja saatiin me tikkupullatkin tehdyiksi, niistä tulossa ihan oma postauksensa.

On se vain rauhoittavaa käydä tuolla metsän siimeksessä. Mieli lepää ja latautuu luontoa ihmetellessä, kiire katoaa kummasti ja turhat hötköilyt jäävät tekemättä. Minulla olisi tehnyt mieli tehdä pidempi patikointi Patvinsuon kansallispuiston maisemissa, mutta se jääköön seuraavaan kertaan.

Miten siellä on viikonloppua vietetty? 

Minttu

Perjantai

Se olis perjantai ja todella kaunis sellainen! Väsynein fiiliksin, vähin yöunin ja paikallaan junnaten tuntui tämä perjantai käynnistyneen. Otsa monella kurtulla hoidin kauppa-asiat työpäivän jälkeen, pakkasin vaunua viikonloppua varten ja kyttäsin samalla kelloa, milloin olisi aika lähteä harrastuksiin vienti reissulle kaupunkiin. Vähin syömisin, puoliväkisin omat urheiluvaatteet päälle kiskoen ja seuraavasta aikataulusta hieman myöhästyen. Lopulta tyttö telinevoimistelussa ja oma harrastushetki käsillä. Voin todeta, että: "Kyllä kannatti ottaa tuo aika itselle!" Omat olotilat paranivat kuin napista painaen lenkille päästyäni. Aurinkoisen kaupungin rantoja juosten, sykkeet maksimiin rappustreenissä vetäen ja kaupungin vilskettä ulkopuolelta seuraten tuli fiilis kuin olisin aivan toisessa kaupungissa, lomalla. Lopulta tajusin, että juuri sitä lenkkiä ja ajatusvivun kääntämistä positiivisen puolelle olin kaivannut. Pakkaamiset vähän viivästyi ja caravan pääsi liikkeelle oletettusta aikataulusta pari tuntia myöhästyen, mutta mitäpä siitä, yli puolet leppoisampi seuralainen istuu nyt mukana ;)

Meillä on perinteinen metsästys ja marjastus viikonloppu ja odotan kovasti lasten kanssa yhdessä puuhailua. Me tytöt ollaan vähhän ahkerampia marjanpoimijoita ja noi pojat vähän kovempia metsien samoilijoita ja seikkailijoita! Pienin mies on suurimman osan ajastaan leikin maailmoissa, tupsahtaa nurin joka mättään kohdalla ja välistä makoilee pitkiäkin aikoja varvikossa puiden latvoja katsellen. Typy puolestaan tutkii tarkasti kivet ja kannot, ottaa lemmikikseen kaikki elävät ötökät ja kerää urakkatahdilla marjoja kun npoimimisen makuun pääsee (vai lienekö marjapuuron makuun pääsee ;)). Näin, jos vanhat merkit paikkansa pitää. Majan rakennusta, nuotioherkkuja ja yhdessä oleilua, muunmuassa niistä on tämä viikonloppu tehty. Kuvat eivät hirveämmin viikonloppuumme liity, muutoin kuin että olohuone sai jäädä oleilemaan itsekseen!

Oikein mukavaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolen! Ja muistakaa ottaa välillä edes pieni hetki omaa aikaa, siihen ei loppujen lopuksi paljon tarvita.

Minttu

Syksyä olohuoneeseen

Niin se vain syksyiset asiat hiipivät jo sisustuksen puolelle. Kanervan sävy, murrettu liila, on minulle niin yhtä kuin syksyn väri. Tähän asti kanervan sävyt ovat näkyneet olohuoneessa tasan calunoissa jo useampana vuonna ja etsinnässä ovat olleet pellavaiset tyynynpäälliset juuri oikeassa liilan sävyssä. Hento, harmahtavaan murrettu sävy olisi juuri se oikea. Saa vinkata jos ken tietäisi mistä tällaisia tyynynpäällisiä voisi löytää?

Uuniakin olemme jo lämmitelleet ja juoneet useampana iltana teetä, kynttilän valossa ja varpaat viltin alle piilotettuina. Harmaan muhkean viltin löysin kesällä H&M home liikkeestä ja se on osoittautunut täydelliseksi, tarpeeksi lämmin ja pörröinen kutittamatta paljastakaan ihoa. Sävykin miellyttää omaa silmääni kovasti. Näin meillä on nautittu syksystä sisällä, kuinkas siellä?

Minttu

Toiset ovat ahertaneet ja toiset vaan laiskotelleet

Olipahan pitkilleen viikonloppu etten tehnyt sitten yhtikäs mitään! Perjantaina töiden jälkeen nopeasti käännyin kotona tamineiden vaihdolla sekä ripsarin paikkailulla ja suuntasimme kohti perinteeksi muodostunutta sadonkorjuujuhlaa. Juhliminen aamuyön pikkutunneille asti takasi launtaille väsyneen ja aikaansaamattoman olotilan, josta meinasin jo ahdistua kunnes päätin ansainneeni viikonlopun tekemättä yhtikäs mitään. Kimalaiset sen sijaan ahkeroivat minunkin edestäni, syyshortensioissa kävi hirmuinen surina. Kauniisti päiväpäivältä punertavimmiksi muuttuvat nämä hortensiapensaat. Ylättävän paljon ovat kasvaneet ensimmäisessä vuodessa ja kukkien määräkin on mielestäni suht runsas. Riittääpähän mettä ahkeroijille ;)

Rentoilun ja löhöilyn jälkeen onkin hyvä suunnata tulevaan viikkoon, josko ne kotihommatkin tulis paremmin arkipäivien aikatuluissa hoidetuiksi ;) 

Minttu

Pieniä muutoksia

Mrs M:n huoneeseen ei ollakaan vilkaistu pitkilleen, eipähän täällä muutoksiakaan juuri ole tapahtunut. Pallovaloissa pallot vaihtuneet värikkäämpiin ja sängyn päällä uusi tyyny, jonka sävyt ja kuvioiden muodot sopivat täydellisesti tähän huoneeseen. Pienesti muutosta on kylläkin tulossa, nimittäin tämä hyvin palvellut sänky on löytänyt uuden omistajan ja meidän täytyisi ruveta miettimään mitä sen tilalle. M:n toive on parvisänky ja minähän tietenkin hyväksyn vain J:n tekemän, saa nähdä millaiseen ratkaisuun päädytään. Itselle mieluisin (ja helpoin) vaihtoehto olisi runkopatja sänky. 

Muutosta kaipaisi myös tuo pilkullinen seinä, sillä pilkkutarrat ovat kivasti lähteneet liikkumaan sängyn kohdalta ja seinä on tarroista suht tahmainen. Meillä on ollut ajatuksena kokeilla lasikuitutapeton tasoitusta ja mahdollisesti tälle seinälle tulisi tapetti. Tiedän jo minkä tapetin tahtoisin, ja se on harvinaista se ;)

Nähtäväksi jää millaiseksi huone vielä muotoutuu!

Minttu